Tonttikiista

Vuoden 1728 alkupuolella Erik Brusila osti viereisen Tilkasen tontin, joka oli ollut vuosikausia autiona. Hän rakensi tontille Karjakadun varteen talon aivan naapuri Ruotsalan rajalle. Ruotsalan omistajien mielestä rakennus oli osittain heidän tontillaan. He teettivät mittauksen ja veivät asian raastupaan.

RO 8.7.1728 s. 523-524

Edesmenneen Elias Ruotsalan leski Kirstin Jöransdotter valitti, että Erik Brusila oli rakentanut hänen tonttinsa puolelle rakennuksen. Hän vaati, että Brusilan olisi siirrettävä rakennus. Läsnäoleva Brusilan vaimo Lisa Jöransdotter protestoi tätä vastaan ja sanoi että rakennus oli oikein rakennettu.

Kirstin vetosi 5. päivänä kuluvaa kuuta tehtyyn mittaukseen, joka oli yhtäpitävä Ruotsilan vanhan verokirjeen kanssa, joka oli päivätty 9. joulukuuta 1695. Siinä todettiin, että Brusila oli pystyttänyt rakennuksen Ruotsalan tontille kadun ja portin viereen ½ kyynärää ja tontille 1 kyynärä. Tämän vuoksi päätettiin:

Koska vanha 5. joulukuuta 1695 päivätty verotus ja tehty mittaus osoittavat yllämainitun tilanteen, Brusilan tulee sakon uhalla siirtää rakennuksensa.

Erik Brusila siirsi rakennustaan, mutta Ruotsalan leski ei ollut tyytyväinen. Hänen mielestään talo oli edelleen hänen tonttinsa puolella. Brusila taas väitti, että Ruotsalan leski oli itse osoittanut paikan, johon rakennus pitää siirtää. Myös hän väitti, että Ruotsala oli pystyttänyt väliaidan väärään paikkaan silloin, kun viereinen tontti oli vielä autiona.

Seurasi pitkä oikeudenkäynti, jossa Ruotsalaa edustivat porvari Elias Ruotsalan leski Kirstin Jöransdotter ja hänen vävynsä Henrik Mattsson. Brusilaa edusti Erikin vaimo Lisa Jöransdotter, sillä Erik itse oli sairas ja raihnainen.

Raastuvanoikeudessa käytiin kuusitoista kertaa vuoden 1729 elokuusta vuoden 1730 lopulle. Molemmat osapuolet kutsuivat raastupaan useita todistajia. Ensimmäisistä todistajanlausunnoista selviää, miksi tontin rajasta oli edelleen epäselvyyttä. Isonvihan aikana vuosina 1713–1721 venäläiset olivat tuhonneet ja ryöstelleet kaupunkia. Myös Ruotsalan talo oli joutunut hävityksen kohteeksi, ja sen seurauksena Karjakadun puolella ollut portti ja tontin rajamerkit olivat tuhoutuneet. Lähes kaikissa todistajanlausunnoissa ovatkin kyseessä vanhat portinpylväät ja vanhan rajan perustukset; olivatko ne Brusilan uuden rakennuksen alla? Oliko Brusilan rakennus edelleen naapurin tontin puolella?

Brusilan ja Ruotsalan välisen oikeudenkäynnin todistajat itsessään ovat mielenkiintoisia, sillä he ovat joko osapuolten naapureita tai jollain muulla tapaa heihin liittyviä henkilöitä. Lausunnoissa tulee esiin myös monia kyseisen aikakauden ilmiöitä. Seuraavassa pääkohdat todistajien lausunnoista.

BRUSILAN TODISTAJAT

RO 12.9.1729 s. 836

Henrik Mårtensson Maski

Asui Karjakadulla melkein vastapäätä Brusilan ostamaa tonttia.

Muutama vuosi sitten Ruotsalan leski oli pyytänyt häntä etsimään jäännöksiä entisistä portinpylväistään, jotka olivat maan peitossa venäläisten tekemän ryöstelyn jäljiltä. Lopulta hän suurella vaivalla löysi syvältä savesta pätkän toisesta portinpylväästä.

RO 15.9.1729 s. 838

Sigfrid Thomasson

Herra Parooni ja Marsalkka Stackelbergin lauttamies Piikkiön Huhtisista

Sigfrid kertoi, että hän oli ollut töissä Brusilalla, ja oli ollut pystyttämässä tätä tupaa tälle nyt kiistanalaiselle paikalle. Kun hän oli laskemassa ensimmäistä peruspalkkia Ruotsalan puolella, oli Brusilan vaimo pyytänyt Ruotsalan leskeltä vähän tilaa toisen kulman vierestä. Ruotsalan leski oli osoittanut peruspalkkia ja sanonut sen olevan vähän väärässä paikassa. Hän oli pyytänyt siirtämään sitä vähän sisemmälle pihaan. Todistajan sanojen mukaan sitä siirrettiin vain puoliksi siitä, mitä Ruotsalan leski oli pyytänyt. Leski oli myös pyytänyt heitä asettamaan kadunpuoleisen nurkan hänen porttinsa vieressä olevan litteän kiven päälle. Todistajan mielestä talo tai tupa oli nyt paremmin Brusilan puolella kuin silloin kun se rakennettiin.

Oikeus kysyi nyt Sigfridiltä, pystyisikö hän löytämään mainitsemansa litteän kiven. Hän vastasi, että jos hän saa mennä sinne katsomaan. Siksi oikeus lähetti hänet sinne yksin ja käski hänen tarkkaan tutkia ja ottaa asiasta selvää. Osapuolet halusivat lähteä mukaan, mutta oikeus kielsi heitä, jotta he eivät kumpikaan voisi olla vaikuttamassa asiaan.

……………………………..

Nyt tuli takaisin Sigfrid Thomasson, jonka oikeus oli lähettänyt ottamaan selvää asiasta ja mainitusta litteästä kivestä. Hän sanoi, ettei löytänyt mainittua kiveä, mutta hänen mielestään tupa on siinä mihin Ruotsilan leski oli sen osoittanut, hänen mielestään ainoastaan pihan puolella se voi olla vähän väärin. Kun Ruotsalan leski oli osoittanut peruspalkille paikan, hän oli sanonut, että hänen portinpylväänsä ja Brusilan talon kulman väliin voidaan lyödä lautoja.

Henrik Kalima (Kaalimaa)

Asui Karjakadulla lähellä tullia.

Henrik Kaliman nimissä on annettu lausunto 5. elokuuta ja jonka mukaan tämän kiistellyn tuvan nurkkakivi on samalla paikalla, johon Ruotsala itse sen osoitti siirron yhteydessä. Mutta koska Ruotsalan leski esitti häntä vastaan, että mies oli uhannut häntä kirveellä, eikä hän myöskään nyt ollut paikalla, niinpä hän ei tällä kertaa voinut todistaa.

Kalima oli antanut lausunnon sairasvuoteeltaan eikä se ollut virallisesti hyväksyttävissä. Kalima kuoli pian tämän jälkeen.

RO 16.2.1730 s. 69

Porvari Sammallaxin vaimo Maria Henriksdotter

Tilkasen tontin entisen omistajan tytär.

Todettiin, että koska tämä Sammalaxin vaimo oli ollut talon omistaja, hän todistaisi omassa asiassaan. Sitä paitsi viime syksynä, raatimiesten Backman ja Tennqvist pitäessä tontilla katselmusta, tämän vaimon kuultiin riitelevän Ruotsalan lesken kanssa sekä käyttävän sopimattomia sanoja. Niinpä hän olisi jäävi.

Sammalaxin vaimo kertoi, että talo oli kuulunut hänen isälleen ja hän oli asunut siinä jonkin aikaa isänsä kuoleman jälkeen. Mutta 20 vuotta sitten Komissaari Wilen oli ottanut haltuunsa talon ilman kaupantekoa, koska hänen isällään oli ollut velkoja eräälle talollisen vävylle Kuusistossa.

Oikeus pohti Sammallaxin vaimon jääviyttä. Koska komissaari Wilen oli takavarikoinut talon, vaimolla ei ollut kaupasta vastuuta eikä hänellä ollut siitä palaakaan maata. Sammallaxin vaimo todettiin kelvolliseksi todistamaan.

Sitten Maria Henriksdotter vannoi todistajanvalansa ja kertoi, ettei tiennyt tästä kiistellystä asiasta mitään, koska oli kulunut 20 vuotta siitä kun hän asui talossa. Hän huomautti kuitenkin, että Ruotsalaan päin oleva tuvan nurkka siitä talosta, jonka Brusila nyt omistaa, on seissyt kadun rajaa myöten ja ettei mitään lankkuja tai lautoja ollut Ruotsalan portinpylvään ja Brusilan tuvan nurkan välissä. Hän ei osannut sanoa, oliko Brusilan tupa nyt lähempänä vai kauempana kuin se vanhastaan oli.

RO 19.10.1730 s. 672

Porvari Spikin leski Hebla Josephsdotter

Spikin talo oli Kerttulinmäen kupeessa.

Tätä todistajaa vastaan huomautettiin, että hänellä saattoi olla velkasuhde Ruotsalaan ja riitaa jostakin perinnönjaosta, jota oli käsitelty myös tässä oikeudessa, ja siksi Hebla ei kelpaisi todistajaksi.

Heblalta kysyttiin nyt tästä asiasta. Hän kertoi, että hänen miehensä Spijk oli Elias Ruotsalan eno. Hän sanoi, että ennen venäläisten hyökkäystä hän oli yrittänyt selvittää perintöasiaa Elias Ruotsalan kanssa.Kyseessä oli hänen anoppinsa, Naulan vaimon jäämistö, jonka Elias Ruotsala oli ottanut itselleen porvari Sangarilta. Mutta koska hän ei silloin saanut vastausta, hän ei ole sen jälkeen ajatellut asiaa eikä aio enää sitä ajatella. Hänellä ei myöskään ole mitään Ruotsalan leskeä vastaan. Todettiin, että Hebla voi todistaa.

Hebla kertoi, että kun Brusilan tuvan ensimmäistä perustusta tehtiin, hän sattui tulemaan paikalle, koska hänellä oli jotain asiaa Brusilan vaimolle. Myös Ruotsalan leski oli paikalla ja huomautti, että Brusilan talo tulee lähelle hänen tonttiaan. Hebla kuuli Brusilan vaimon sanovan työmiehille: ”Laittakaa perustuspalkki oikein, ja mieluummin lähemmäksi minun tonttiani kuin heidän, annan mieluummin periksi kuin riitelen.”

RUOTSALAN TODISTAJAT

RO 15.9.1729 s. 838

Simon Valkiapää

Valkiapään talo oli Karjakadun poikkikadun varrella Brusilaa vastapäätä.

Brusilan vaimo protestoi, ettei Valkiapää ole pätevä todistajaksi, sillä häneltä oli suutarin ammatissa takavarikoitu nahkoja ja kenkiä. Mutta oikeus totesi, että tämä takavarikko oli tapahtunut muutamia vuosia sitten ja että he sen jälkeen olivat moneen kertaan olleet Herran Ehtoollisella eivätkä olleet haastaneet toisiaan oikeuteen.

Valkiapää kertoi, että kun Brusila Maistraatin päätöksen jälkeen muutti tupansa parempaan paikkaan tontilleen, Ruotsilan leski kaivoi skihvelillä ja halusi näyttää yhden perustuksen talon alla Brusilan puolella. Oikeus kysyi, miten hän voi tietää että se oli perustus, ja kuinka pitkä se oli, ja kuinka pitkällä Brusilan tontin puolella. Hän sanoi, että se oli perustuksen muotoinen, ”krund wallin muoto”, niin kuin sana kuului suomeksi, noin sylen mittainen, Brusilan tontille päin.

Tähän lisäsi Ruotsalan leski, että Brusilan vävy, ajuri Erik Brusila oli tupaa siirrettäessä riistänyt myssyn hänen päästään. Hän kysyi, voisiko Walkiapää valaehtoisesti sen todistaa.

Grels Silli

Grels Silli asui Karjakadun toisella puolella Maskin vieressä.

Grels Silli kertoi, että hän oli tullut sinne kun tupa oli siirretty, ja silloin Ruotsalan leski, skihveli kädessään kaivaen väitti, että perustus oli seinän sisäpuolella noin puoli kyynärää. Ruotsalan leski kysyi tältäkin todistajalta siitä, että Brusilan vävy oli riistänyt myssyn hänen päästään. Todistaja kiisti tietävänsä sellaisesta mitään, mutta muisti, että he olivat riidelleen keskenään ja pitäneet meteliä.

Vähän myöhemmin Ruotsalan leski yritti vielä ottaa puheeksi sen, että Brusilan vävy oli lyönyt häntä ja riistänyt myssyn hänen päästään. Oikeus muistutti, että se on tapaus, joka ei kuulu tähän asiaan, vaan jos on aihetta tähän väitteeseen, leski voi haastaa Brusilan vävyn Kämnerioikeuteen, kun tämä tulee kotiin Tukholman-matkaltaan.

RO 14.2.1730 s. 63
Kultaseppämestari Jakob Biörck

Björkin talo oli Karjakadulla Vartiovuoren puolella jonkin matkan päässä Brusilasta.

Björckin haluttiin todistavan perustuksista, jotka olivat jääneet Brusilan tuvan alle. Hän ei tiennyt muuta kuin että hän oli kyllä nähnyt jotain kiviä Brusilan tuvan alla, mutta hän ei tiennyt olivatko ne perustuksen kiviä vain jotain muita kiviä.

RO 16.2.1730 s. 69

Porvari Henrik Wolter

Henrik Wolter asui Karjakadulla aivan kiistanalaista tonttia vastapäätä.

Todistaja kertoi, ettei tiennyt perustuksesta muuta kuin että oli nähnyt kasan multaa talon alla eikä tiennyt oliko se perustusta vai ei. Hän ei myöskään tiennyt, oliko Ruotsalan portinpylväs samassa paikassa kuin ennen.

RO 19.10.1730 s. 672
Paasikunnan rusthollin entinen ratsusotilas Mickel Biörckman

kertoi, että kun Brusilan tupa oli pystytetty, hän oli nähnyt porttiin päin olevan seinän edessä valkoiseksi kalkitun perustan, yhden sylen pituisen, pitkin Ruotsalan puolella olevaa seinää. Hän oli kokeillut keppinsä kanssa kuinka pitkä tämä perusta oli vielä seinän edessä ja todennut olevan noin 5 korttelia perustan ja seinän välillä. Vaikka Brusila sittemmin siirsi tupaansa, sitä ei tehty tarpeeksi, vaan Brusila jätti tupansa liian lähelle Ruotsalan tonttia, nimittäin puoli kyynärää kadunpuoleista kulmasta ja viisi korttelia pihanpuoleisesta kulmasta.

RO 14.12.1730 s.881-895 raastuvanoikeuden tuomio

Raastuvanoikeudessa käytiin läpi todistajanlausunnot ja tontilla tehdyt mittaukset. Niiden perusteella todettiin, että Brusilan talo oli edelleen Ruotsalan puolella. Talon pihan puoleinen kulma oli 6 korttelia (n. 90 cm) Ruotsalan puolella, mutta kadun puoleinen kulma vain yhden korttelin (n. 15 cm) verran.

Sopuun päästäkseen Ruotsalan vävy esitti, että talo voisi seistä siinä kunnes se lahoaa, kunhan Brusila maksaisi hänelle kustannukset oikeudenkäynneistä ja mittauksista. Brusila ei suostunut tähän. Raastuvanoikeus päätti, että Brusilan on siirrettävä talonsa. Nyt talvella sitä ei voitaisi tehdä, ja lisäksi talossa oli vuokralainen. Brusilan on sakon uhalla saatava siirtotyö alulle toukokuun 5. päivään mennessä. Hänen on myös korvattava Ruotsalalle yllämainitut kulut.

Hovioikeuden päätös ja lopullinen sovinto

RO 14.6.1731 s.547 ja 17.7.1731 s.619-620

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠Ruotsalan asianajaja vei tonttikiistan vielä Turun hovioikeuteen. Sieltä saatu päätös vahvisti raastuvanoikeuden tuomion. Lopullinen sovinto selostetaan raastuvanoikeuden pöytäkirjassa 17. heinäkuuta 1731. Sen mukaan Brusilan talo voi seistä paikallaan kunnes se lahoaa. Uusi talo rakennetaan sitten kokonaan Brusilan puolelle. Brusila maksaa Ruotsalalle 36 kuparitaalaria korvausta siitä, ettei hänen tarvitse siirtää rakennustaan. Lisäksi osapuolet velvoitetaan rakentamaan tonttiensa välille aita ja kustantamaan se puoliksi.