Sapatinrikkomus

Turussa oli 1700-luvun alussa voimassa laki, joka kielsi työnteon sunnuntaina. Syyskuun alussa vuonna 1707 kaupunginfiskaali Simon Lydeman oli saanut tiedon, että sunnuntaina 1. päivänä muutamat kaupunkilaiset olivat käynnistäneet tuulimyllynsä jo kolmen jälkeen iltapäivällä ja täten rikkoneet sapatin. Lydeman haastoi virkansa puolesta nämä henkilöt kämnerioikeuteen. Heidän joukossaan oli myös Erik Brusila.

KO 7.9.1707 s. 572

Esiin kutsuttiin porvari Erik Brusila, joka sanoi ettei ollut kotona kun tämä tapahtui, sanoi ettei hänen väkensä myöskään ollut tässä mukana. Hän jatkoi, että porvari Joseph Eskola, jonka mylly hänellä oli vuokralla, oli lähettänyt hänelle käskyn käynnistää mylly. Hän ei tiennyt, mihin aikaan se oli käynnistetty, kuitenkin ennen neljää Eskola oli lähettänyt sanan.

Fiskaali väitti sitävastoin, että mylly kävi heti silloin kun ruotsalainen seurakunta tuli iltapalveluksesta, kun kello oli juuri lyönyt kolme. Otettiin todistajaksi mittamies Erik Pålsson, joka vannoi todistajan valansa ja kertoi, että viime sunnuntaina heti suomalaisen iltapalveluksen jälkeen hän oli mennyt Joseph Eskolan luokse ja pyytänyt häneltä myllyä. Eskola oli vastannut, että Erik Brusila ja eräs Naulanen -niminen olivat ennen häntä saaneet luvan jauhaa hänen myllyssään. Hän oli lähettänyt Erik Pålssonin heidän luokseen kysymään, kuka saisi avaimen ja sanonut, että kello neljältä he saavat jauhaa. Silloin hän Erik Pålsson oli mennyt fiskaalin apulaisen Anders Hiljaisen luokse ja kysynyt, oliko luvallista kello neljä sunnuntaina käynnistää mylly ja jauhaa. Hiljainen oli vastannut, että se jolla on paljon rahaa voi sen tehdä. Kun hän oli tullut Hiljaisen luota, kello oli lyönyt neljä, mutta jo silloin Eskolan mylly oli pyörinyt.

KO 19.19.1707 s.670

Erik Brusilan jutussa todistajaksi kutsuttiin porvari Johan Simonsson Naulanen. Erik Brusila ja hänen vaimonsa Maria Thomasdotter huomauttivat, että Naulanen samoin kuin mittamies Erik Pålsson olivat tulleet ja kiirehtineet Mariaa, että hän jauhaisi sen mitä hänellä vielä oli myllyssä, koska hekin olivat saaneet Eskolalta luvan jauhaa. Kuitenkin Brusila ja hänen vaimonsa suostuivat siihen, että Naulanen voi todistaa.

Sen jälkeen Johan Simonsson Naulanen vannoi todistajan valansa ja sanoi, että jokin aika sitten eräänä sunnuntaina iltapalveluksen jälkeen hän oli nähnyt Brusilan vaimon menevän myllylle ja tämä oli pyytänyt häntä mukaansa auttamaan myllyn käsittelyssä, koska silloin oli kova myrsky. Naulanen varoitti häntä, mutta hän ei siitä yhtään välittänyt, vaan sanoi, että mittamies on myllyllä kiirehtimässä häntä ja että hänellä on enää pari kapallista jauhamatta.

Naulaselta kysyttiin, mihin aikaan mylly oli käynnistetty, hän sanoi ettei tiennyt millä kellonlyönnillä, mutta heti iltapalveluksen jälkeen se oli ollut. Johanilta kysyttiin edelleen, oliko silloin muita myllyjä käynnissä tai päästetty käymään. Hän sanoi, että Brusilan vaimon käynnistämä mylly oli ensimmäinen tällä puolella jokea, muuta hän ei tästä asiasta tiennyt.

Sitävastoin väitti Brusilan vaimo, että monet muut myllyt olivat silloin käynnissä, ja Brusila sanoi, ettei tiennyt, että oli kiellettyä jauhaa iltapalveluksen jälkeen.

Kämnerioikeuden tuomio 2.11.1707 s. 709

Porvari Erik Brusila myöntää, että hänen vaimonsa hänen poissa ollessaan sunnuntaina syyskuun 1. päivänä käynnisti porvari Joseph Eskolan tuulimyllyn, joka oli heillä silloin vuokralla, ja se oli iltapalveluksen jälkeen, mutta hän sanoo, että monet muuta tekivät myös niin, olettaen että se oli luvallista, koska sellainen ei ole kiellettyä eikä siitä ole ilmoitettu.

Mutta kuitenkin 1: Brusila itse myöntää, että hänen vaimonsa on sapattipäivänä jauhanut,

2: häntä ei voi Kristittynä auttaa tietämättömyys laista tässä asiassa,

3: ei hän myöskään voi auttaa asiaansa sillä, että toiset myös olivat tekemässä samaa, koska pahatapaisuuden ei pidä ketään auttaa.

4: mittamies Erik Pålsson on valallisesti todistanut nähneensä Brusilan myllyn käyvän heti kun he tulivat kirkosta iltapalveluksen jälkeen

5: myöskin porvari Johan Naulanen on valallisesti kertonut, että Brusilan vaimo heti jumalanpalveluksen jälkeen meni käynnistämään myllyn, pyytäen häntä siinä auttamaan, sillä tuuli oli aika raju. Hän kieltäytyi menemästä, mutta vaimo vain päästi myllyn käyntiin. Naulanen sanoi, ettei hän silloin nähnyt enempää kuin yhden myllyn käynnissä.

Tämän takia Erik Brusilaa ja hänen vaimoaan sakotetaan sapatinrikkomisesta 40 hopeataalaria, josta kuudesosa menee Fiskaalille, loput jaetaan Kirkolle ja Sairaalalle. Tästä tuomiosta Erik Brusila teki valituksen laillisessa ajassa.

Brusilan valitusta Lydemanin antamasta tuomiosta käsiteltiin raastuvanoikeudessa, jossa pohdittiin, onko kämnerioikeuden tuomio niin hyvin perusteltu, että se voidaan hyväksyä vai ei.

RO 26.2.1708 s. 101v

Pormestarin ja raadin tuomio asiassa:

Brusila 1: itse myöntää, että hänen vaimonsa viime vuoden syyskuun 1. päivänä iltapalveluksen jälkeen avasi porvari Joseph Eskolan tuulimyllyn ja jauhoi siinä muutaman kapallisen,

2: saman todistaa Mårten Eriksson että se tapahtui heti iltakirkon jälkeen,

3: samoin on porvari Johan Naulanen valan vannottuaan kertonut, että Brusilan vaimo oli heti iltapalveluksen jälkeen mennyt käynnistämään myllyn, samoin hän kertoi kieltäytyneensä, kun vaimo oli pyytänyt häntä auttamaan myllyn käynnistämisessä, koska tuuli oli ollut melko voimakas;

4: hän ei voinut puolustautua tietämättömyydellä, sillä vain vähän aikaa sitten oli kaupungissa julistettu ja julkaistu kielto, että kukaan ei saa tehdä mitään työtä sunnuntaina.

Mutta kuitenkin tätä vastaan painavampi asia on, että Brusilan vaimo ei omistanut myllyä itse, eikä siis tavoitellut mitään hyötyä tai voittoa, vaan teki sen hätätilanteessa, koska oli ollut niin tyyniä säitä, etteivät ihmiset olleet voineet pitkään aikaan jauhaa. Kuninkaallisen Majesteetin asetus sapatinrikkomisesta sallii jumalanpalveluksen jälkeen suorittaa sellaiset askareet, jotka ovat elämisen kannalta välttämättömiä ja jauhot ovat tärkeintä mitä ruuanlaittoon tarvitaan. Siksi tämä tuomioistuin katsoo, että Brusilan vaimo jauhamisellaan iltapalveluksen jälkeen ei rikkonut Kuninkaallisen Majesteetin asetusta, ja siksi hänet ja hänen miehensä vapautetaan kämnerioikeuden määräämistä sakoista ja kyseinen tuomio kumotaan.