Erikin ja Mattsin asumiskiista

Porvari Erik Brusila, hänen sisarensa Brita ja sisaren mies, kaupunginpalvelija Matts Kähräjä asuivat yhdessä Brusilan tontilla vuodesta 1692 lähtien. Heillä oli omat asuintupansa, mutta yhteisten tilojen käytöstä alkoi tulla riitaa. Lopulta päädyttiin tekemään virallinen sopimus asumisjärjestelyistä pormestari Lars Wilstadiuksen ja raatimies Bertel Hollon läsnäollessa. Sopimuksen sisältö selostetaan raastuvanoikeuden istunnossa 17.12.1702. Se on seuraava:

Porvari Thomas Brusilan ja hänen vaimonsa kuoleman jälkeen ei tehty inventaariota eikä perinnönjakoa, vaan heidän poikansa Erikin ja tämän sisaren miehen, kaupunginpalvelija Matts Mårtensson Kähräjän välillä tehtiin sopimus talossa asumisesta 27.9.1699.

Talo sijaitsee Kerttulin mäellä Mätäjärven korttelissa. Poika Erikille kuuluu tontin yläosa, jossa on tupa, leivintupa ja porstua (stugun, baakugnen och förstugun) sekä toinen aitoista. Mattsilla on tontin alaosa ja tupa, jonka hän on itse rakentanut, sekä toinen aitta. Mutta sauna, kellarin vieressä oleva kaivo, käymälä (hemlighuuset) ja portti ovat yhteisessä käytössä. Jos he eivät pysty asumaan sovinnossa, toisen pitää lunastaa toinen ulos talosta 50 kuparitaalarilla, ja ottaa huomioon Mattsin itse rakentama tupa.

Sovinnossa eläminen ei onnistunut. Elokuussa 1701 Matts ja Erik haastoivat toisensa kämnerioikeuteen (KO), joka oli kaupungin alempi oikeusaste. Näin he perustelivat haasteitaan:

KO 21.8.1701 s. 557

Matts Kähräjä väitti, että Brusila tekee hänelle suurta haittaa. Erityisesti hän mainitsi, että viime helluntaina Brusila kävi hänen kimppuunsa lyöden ja hakaten. Brusila on myös vastoin sopimusta estänyt häntä käyttämästä saunaa ja lähdettä kellarin etuosassa (källan i källare halsen) jonka hän pitää suljettuna tai lukittuna. Tämän vuoksi Kähräjä pyytää nyt saada lunastaa talo itselleen 50 kuparitaalarin hinnasta, sopimuksen mukaan.
Brusila kiisti käyneensä käsiksi Kähräjään tai tehneensä hänelle mitään vahinkoa, vaan sanoi, että Kähräjä tekee samoin hänelle ja hänen vaimolleen. Hän kiisti myös estäneensä Kähräjältä pääsyn kaivolle tai pitäneensä kellarin etuosaa lukittuna, paitsi yhtenä yönä. Silloin hän oli panemassa olutta ja juomassa kellarissa, ja oli välttämätöntä pitää kellarin ovea auki, siksi hän ainoastaan sinä yhtenä yönä oli pitänyt kellarin etuosan oven lukossa. Hän kiisti myös estäneensä Kähräjän pääsyn saunaan, vaan sanoi, että Kähräjä pitää siellä sisällä lampaita ja vuohia ja siten aiheuttaa siellä paljon sotkua.

Seuraavien viikkojen aikana laadittiin haastekirjoja ja niihin vastauksia sekä hankittiin todistajia. Jutun käsittely jatkui syyskuun 18. päivänä:

KO 18.9.1701 s. 625

Matts Kähräjän todistajana kuultiin porvari Jöran Pyttin leskeä Elin Markusdotteria. Hän vannoi valan ja kertoi, että viime keväänä tai kesänä Kähräjän poika, pieni lapsi, tuli hänen nyt jo edesmenneen miehensä luokse ja sanoi:”Tulkaa Jumalan tähden auttamaan, minun enoni tappaa isäni.” Hänen miehensä ei kuitenkaan halunnut mennä sinne, vaan pyysi vaimoaan menemään. Myös Elinin piika oli kuullut, että Brusila oli ollut Kähräjän tuvan ovella ja pyytänyt Kähräjää joko tulemaan ulos tai päästämään hänet sisään.

Elin kertoi edelleen, että kun hän piikansa kanssa meni Kähräjän taloon sisään, Brusila oli Mattsin päällä yhdessä nurkassa. Elin ja piika erottivat heidät, ja silloin Matts otti mankelitukin ja aikoi lyödä sillä Brusilaa, mutta Elin kielsi häntä. Kun Brusila ei halunnut lähteä sieltä, Elin oli kahden muun vaimon kanssa väkipakolla saanut hänet ulos.

Elin sanoi, ettei hän ollut huomannut mitään muuta heidän välillään, Brusilan kasvot olivat tosin olleet veressä. Hän oli nähnyt lattialla rikkilyödyn puutuopin. Hän ei kuitenkaan tiennyt, miten juttu oli heidän välillään alkanut. Sen Elin vielä mainitsi, että tämä tapahtui illalla, kun ihmiset olivat jo menossa nukkumaan, jotkut olivat jo nukkumassa.

Marraskuussa jatkettiin todistajien kuulemista:

KO 13.11.1701 s. 748

Matts Kähräjän todistajana esiintyi nyt porvari Jöran Pyttin piika Walborg Larsdotter. Hän kertoi, että viime helluntain neljäntenä päivänä illalla, kun he olivat jo menossa nukkumaan, Kähräjän poika tuli ja huusi apua, jolloin hän meni sinne emäntänsä perässä. Kun hän tuli, Brusila oli juuri noussut lattialta ja Kähräjä seisoi päätyseinän vieressä, ja hänen vaimonsa yhdessä Brusilan vaimon kanssa piteli hänestä lujasti kiinni. Sitten he veivät Brusilan sieltä ulos ja Brusilan kasvot ja sormi olivat veriset. Brusila oli ollut juovuksissa, mutta Kähräjä raittiina, ja Kähräjä oli halunnut lyödä Brusilaa, mutta hänen emäntänsä ja muut estivät sen.

Walborg ei ollut nähnyt, että miehet olisivat lyöneet toisiaan, eikä hän tiennyt, mitä siellä oli tapahtunut ennen hänen tuloaan, eikä myöskään muuta tästä asiasta. Mutta kun Kähräjä muistutti häntä, hän kertoi, että kun hän oli isäntänsä kamarissa petaamassa tämän sänkyä, hän kuuli että jotain ikkunaa lyötiin ja huudettiin ”tule ulos”, mutta hän ei tiennyt kuka se oli tai kenen ikkunaa lyötiin. Heti sen jälkeen Kähräjän poika tuli ja huusi apua, muuta hän ei tiennyt.

Brusila myönsi, että hän oli lyönyt Kähräjän ikkunaan, mutta vain sen vuoksi, että hänen piti puhua Kähräjän kanssa, koska Kähräjä oli kastellut hänen vaimonsa vedellä. Sen Kähräjä kiisti, hänellä ei myöskään ollut enempää todistajia.

Sitten Brusila esitteli maalari Carl Myran, mutta tämä sanoi tietävänsä vain sen mitä Brusila itse oli hänelle kertonut, koska hän ei itse ollut paikalla Brusilan ja Kähräjän riidan aikana. Tämän vuoksi hän ei voinut asiallisesti todistaa tässä jutussa. Brusila sanoi tuovansa muut todistajansa seuraavana lauantaina, jos Jumala suo, koska he eivät nyt olleet paikalla.

Vuodenvaihteessa 1701-1702 tutkittiin vielä erääseen Brusilan rakennukseen tehtyjä korjauksia ja niiden arvoa. Sitten kämnerioikeus antoi tuomionsa:

KO 23.4.1702 s. 170

Kämnerioikeuden tuomio kaupunginpalvelija Matts Kähräjän ja hänen lankonsa porvari Erik Brusilan välisessä jutussa, jossa Kähräjä on haastaja Brusila vastaaja, koskien Kähräjän apen ja Brusilan isän taloa, jossa he molemmat asuvat. Mutta nyt he haluavat lunastaa toisensa ulos, koska he eivät pysty elämään sovussa, josta he ovat myös riidelleet, annettu Turussa 23 huhtikuuta 1702.

Matts Kähräjän esittämän syytteen mukaan edellisen vuoden helluntaina illalla Erik Brusila pyrki röyhkeästi hänen luokseen. Ensin hän löi kivellä ikkunankarmiin ja vaati Mattsia ulos. Kun Matts ei tullut ulos, Erik veti väkisin porstuan oven auki, tuli vaimonsa kanssa sisään ja kävi Mattsin kimppuun, niin että naapurit tulivat paikalle hänen lapsensa huudettua apua. Silti Erik kävi hänen kimppuunsa ja haukkui häntä kovin sanoin. Vastoin sopimusta Erik oli myös estänyt häntä käyttämästä lähdettä ja saunaa. Koska Erik oli rikkonut sopimuksen, Matts pyysi saada lunastaa Brusila 50 kuparitaalarin hinnalla jakosopimuksen mukaisesti, ja talo sitten jäisi hänen haltuunsa vapaasti.

Erik Brusila väitti sitten, että Matts Kähräjä oli aiheuttanut monenlaista vahinkoa hänelle ja hänen vaimolleen. Matts oli kastellut vedellä hänen vaimonsa, kun Erik oli tullut Mattsin tupaan puhumaan hänen kanssaan, ja Kähräjä oli käynyt Erikin kimppuun ja lyönyt tätä ja solvannut. Erik kiisti estäneensä Mattsia käyttämästä kaivoa tai saunaa ja syytti Mattsia, että tämä oli pitänyt vuohia ja karitsoita saunassa ja aiheuttanut paljon vahinkoa. Erik Brusila oli sitä mieltä, että Matts oli rikkonut sopimuksen ja että hänellä Erikillä oli oikeus lunastaa talo itselleen. Talon poikana hänellä olisi siihen isompi oikeus.

Oikeus totesi, että todistajalausuntojen perusteella ei voitu osoittaa, miten riita Kähräjän ja Brusilan välillä oli alkanut, koska kukaan todistajista ei silloin ollut paikalla. Kämnerioikeus esitti, että Erik ja Matts yrittäisivät asua edelleen sovinnossa, mutta jos se ei onnistu, asia pitää viedä oikeuteen. Se kumpi ensimmäisenä haastaisi toisen oikeuteen, olisi myös oikeutettu lunastamaan talon.

Sovinnossa eläminen ei edelleenkään onnistunut. Jo muutaman     viikon kuluttua Matts ja Erik veivät jutun nyt raastuvanoikeuteen (RO) ja haastoivat toinen toisensa. Alustavien asiakirjojen käsittely alkoi toukokuun 10. päivänä 1702, mutta itse jutun käsittely siirtyi syksyyn. 

RO 27.10.1702 s. 305

Matts väitti, että oikeuskäsittelyn alkamisen jälkeen Erik oli hyökännyt hänen taloonsa. Siitä todisteeksi hän oli ottanut mukaan palasen ikkunalyijyä ja halusi, että se otetaan huomioon oikeudenkäynnissä. Erik Brusila kiisti tämän ja sanoi, ettei sitä voitu todistaa.

Joulukuun 6. päivänä osapuolille esitettiin sovittelu, johon Kähräjä sanoi olevansa suostuvainen. Talo (tontti), jossa he molemmat asuvat, voitaisiin jakaa heidän kesken puoliksi ja aidata. Välttääkseen enempää erimielisyyttä, Kähräjä sanoi itse rakentavansa aidan, mihin Brusila myös sanoi olevansa tyytyväinen.

Raastuvanoikeus otti asian lopulliseen käsittelyyn 17.12.1702. Pöytäkirjassa esitellään aluksi kiistan aihe tiiviisti:

RO 17.12.1702 s. 399

Porvari Thomas Brusilan ja hänen vaimonsa kuoleman jälkeen ei tehty inventaariota eikä perinnönjakoa, vaan heidän poikansa Erikin ja tämän sisaren miehen, kaupunginpalvelija Matts Mårtensson Kähräjän välillä tehtiin sopimus talossa asumisesta 27.9.1699.

Talo sijaitsee Kerttulin mäellä Mätäjärven korttelissa. Poika Erikille kuuluu tontin yläosa, jossa on tupa, leivintupa ja porstua (stugun, baakugnen och förstugun) sekä toinen aitoista. Mattsilla on tontin alaosa ja tupa, jonka hän on itse rakentanut, sekä toinen aitta. Mutta sauna, kellarin vieressä oleva lähde, käymälä (hemlighuuset) ja portti ovat yhteisessä käytössä. Koska he eivät pysty asumaan sovinnossa, toisen pitää lunastaa toinen ulos talosta 50 kuparitaalarilla, ja ottaa huomioon Mattsin itse rakentama tupa.

Oikeudessa käydään sitten läpi kämnerioikeuden tuomiota ja esitetään kysymys: onko tuomio oikea vai ei. Asian käsittelyssä otettiin huomioon seuraavat Erik Brusilan esittämät seikat:

1. Matts Mårtensson Kähräjä oli käynyt hänen kimppuunsa hakaten ja lyöden. Kahdesta lyönnistä toinen tuli kasvoihin ja toinen peukaloon. Matts oli myös turmellut saunan pitämällä vuohiaan siellä koko talven. Hän oli myös ottanut haltuunsa pienen kamarin, joka ei sopimuksen mukaan kuulunut hänelle.

2. Erik katsoo, että hänellä on Mattsin vaimon vanhempana veljenä etuoikeus taloon.

3. Hän on asunut talossa ensin 20 vuotta isänsä kanssa ja sen jälkeen useita vuosia ja on tehnyt taloon paljon korjauksia.

4. Erik protestoi kämnerioikeuden päätöstä vastaan, jonka mukaan lunastusoikeus olisi sillä, joka tuo asian oikeuteen. Hän katsoo lunastusoikeuden olevan itsellään.

5. Erik perustelee edellistä sillä, että hän vanhimpana veljenä on omalla kustannuksellaan hoitanut äitinsä ja kahden veljensä hautajaiset.

6. Erik kiistää estäneensä Mattsia käyttämästä lähdettä, joka on vain ylempää tuleva pieni puro, jossa on vettä vain syksyllä ja keväällä, mutta talvella ja kesällä se on aivan kuiva.

7. Kähräjä on maksanut tonttiäyrit koko tontista, joten Brusila palauttaa sen hänelle samoin kuin maksaa Kähräjälle kuuluvan 50 taalarin naimaosan talosta.

8. Erik vastaa Matts Kähräjän valitukseen, että hän oli oikeusjutun aikana anastanut Mattsilta talikon ja kaukalon ja siten rikkonut sopimuksen. Erik sanoo ottaneensa talikon ja kaukalon todisteeksi siitä, kun Kähräjä halusi viedä kaukalolla hänen (Brusilan) lantaa omaan lantakasaansa, ja kun Kähräjä oli sen keskeyttänyt ja aikonut lyödä häntä seipäällä päähän, hän oli sen estänyt talikolla.

Raati pohdiskeli tilannetta, mutta oli vaikea selvittää, kumpi oli aloittanut vihanpidon.

Pormestari Anders Prytz ratkaisi asian niin, että tontti mitataan ja jaetaan, ja se joka saa isomman osan, lunastaa sen joka saa vähemmän mittamiesten tekemän jaon mukaan.

Tontin jako

Edellä siteeratusta raastuvanoikeuden päytäkirjasta käy selville, että Brusilan talossa ei ollut tehty perinnönjakoa Erikin vanhempien kuoleman jälkeen. Oikeudenkäynnissä Erik lupaa maksaa Mattsille tälle kuuluvan naimaosan talosta. Kyseessä on Erikin sisaren Britan osuus sisarusten yhteisestä perinnöstä.

1700-luvulla tyttären perintöosuus oli puolet pojan osuudesta, joten Britalle kuului yksi kolmasosa talosta. Lain mukaan aviomies oli vaimonsa edusmies, joka edusti vaimoaan lain edessä ja muissa virallisissa yhteyksissä sekä hallitsi hänen omaisuuttaan.

Pormestari Prytz oli oikeudenkäynnin lopuksi esittänyt, että Brusilan tontti mitataan ja jaetaan. Tähän ryhdyttiin kesällä 1703. Elokuun 26. päivänä raastuvanoikeuden pöytäkirjaan merkittiin, että tontilla oli tehty mittaus ja Erik Brusila oli maksanut Matts Kähräjälle 37 kuparitaalaria pormestari Prytzin heille tekemän sopimuksen mukaan.

Solvauksia

Riidat eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Syyskuun alussa pormestari Prytz ja raatimies Lindh kävivät tarkastamassa tontilla tehtyä jakoa. Siellä Matts Kähräjä Brita-vaimonsa kanssa alkoi solvata heitä ja väittää, että heidät oli lahjottu tekemään Kähräjälle epäedullinen sopimus. Näistä puheistaan Matts ja Brita joutuivat vastaamaan kämnerioikeudessa. Asia oli esillä ainakin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli vain Matts. Hän kertoi asiasta näin:

KO 14.9.1703 s. 402v

Kähräjä kiisti sanoneensa mitään pormestaria ja raatimiestä vastaan, mutta mitä hänen vaimonsa oli tehnyt, sitä hän ei tiennyt, sanoen että vaimo oli heikkopäinen, niin että hän joskus ei tiedä mitä on tekemässä, ja siitä oli jopa aiheutunut, että vaimon veli, porvari Erik Brusila oli vaimoa lyönyt.

Toisella kerralla vaimokin oli mukana. Tässä hänen selityksensä:

KO 16.9.1703 s. 405

Brita Thomasdotter sanoi, että hän ei toissapäivänä päässyt ulos pienten lastensa takia ja pyysi sitä anteeksi, ja kiisti sanoneensa pormestari Prytzille ja raatimies Lindhille muuta kuin että hänen veljensä porvari Erik Brusila oli saanut talosta kaksi osaa ja hän vain yhden.

Asian käsittely jäi kesken, koska todistajaksi pyydetty porvari Steenman oli matkustanut Tukholmaan.

Saunan siirto

Tonttia jaettaessa Brusilan sauna oli jäänyt liian lähelle osapuolten välistä rajaa, ja pormestari oli määrännyt, että sauna oli siirrettävä. Tästä syntyi edelleen riitoja, ja seuraavan vuoden lopulla oltiin taas raastuvassa. 

RO 12.12.1704 s. 606v

Esillä oli kaupunginpalvelija Matts Kähräjän ja porvari Erik Brusilan välinen kiista, joka koski heidän kiistelemäänsä talon jakoa. Osapuolet kutsuttiin esiin, joista Kähräjä myönsi tämän oikeuden tuomion mukaan saaneensa Brusilalta 37 kuparitaalaria ja antanut takaisin 3 kuparitaalaria, tämä summa siksi että Brusilan piti siirtää saunaansa. Osapuolet syyttivät toisiaan loukkauksista ynnä muusta, ja heille luvattiin asiasta päätös tämän kuun 14. päivänä.

RO 14.12.1704 s. 610

Luettiin kaupunginpalvelija Matts Kähräjän anomus, jossa hän kertoo miten hänen lankonsa porvari Erik Brusila 1) ei halua pormestari Anders Prytzin ja raatimies Anders Lindhin antaman asiakirjan mukaisesti siirtää saunaansa, vaikka Kähräjä on antanut hänelle 3 taalaria, 2) Brusila repii kiviä hänen aitansa alta ja aiheuttaa vahinkoa hänen porstualleen, 3) on ottanut hänen pihaltaan puunuijan ja mullankantamiseen tarkoitetut paarit, 4) Brusila on häntä ja hänen vaimoaan pahasti kironnut ja häirinnyt heittelemällä kiviä, ja koska saunan ikkunat ovat hänen tontilleen päin, hän vaati, että Brusila pakotetaan siirtämään saunansa ja vastaamaan oikeudessa kaikesta vääryydestä häntä kohtaan.

…...

Oikeudessa lueteltiin sitten kaikki päätökset ja sopimukset, joita asiassa on tehty osapuolten kesken, ja oikeus katsoi kohtuulliseksi, että Brusila siirtää saunansa. Muista keskinäisistä erimielisyyksistään he menköön kämnerioikeuteen.